Lääkäri reissu

Tänään tuli viikko täyteen uudessa kodissani ja sen kunniaksi minut vietiin eläinlääkäriin. 

Lauantaina ihmiset olivat syömässä ja minä yritin vieressä tappaa pientä mattoa, mikä menee ihanasti aina myttyyn. Siinä minä sitten ihmisten valvovan silmän alla kuitenkin sain suuhuni jotain (ehkä langanpätkän?) ja sitä mätystin ja sitten vähän oli kakomistakin. Tämän jälkeen aloin "korskumaan" ja aivan kuin nenässäni olisi jotain ollut. Ihmiset säikähti tätä kovasti, varsinkin emäntä. Jotain he puhuivat Remusta, jolla oli ollut henigtysvaikeuksia ja sen takia he nyt huolestuivat minusta toden teolla. 

Sunnuntaina emäntä soitti päivystävälle eläinlääkärille, joka neuvoi seuraamaan vielä tilannetta.Emäntä soitti myös kasvattajalle, joka myös rauhoitteli ja neuvoi seuraamaan tilannetta. Jatkoin edelleen korskumista nenäni kautta, joten emäntä soitti lähellä olevaan eläinlääkäriin maanantaina ja sielläkin neuvottiin vielä seuraamaan tilannetta. Vointini oli koko ajan muuten virkeä, minä leikin ja touhusin samalla atavalla kuin ennen ja ruoka maistui hyvin. Vointi pysyi koko ajan samana, tuhisin välillä hengittäessä ja nukkuessa, sekä välillä korskuin. 

Keskiviikkona emäntä huomasi, että yön aikana minulta oli tullut toisesta sieraimesta räkää ja soitti jälleen eläinlääkärille. Sieltä kerrottiin, ettei tämä enää ollut normaalia vaan tulehduksen merkki. Emäntä sitten varasi minulle ajan eläinlääkärille torstaiksi, kun isäntänikin pääsee mukaan. Samana päivänä he olivat käyneet ostamassa minulle oman kuumemittarin ja arvatkaa mistä he kuumeen minulta mittasivat! Kyllä minua ihmetytti, kun isäntä otti minut syliin ja emäntä-pirulainen rävelsi minun takapäätäni! Onneksi siinä ei kauaa mennyt kun pääsin tästä pois, ja kuulin kun he huokaisivat helpotuksesta - lämpö oli 38.0, eli täysin normaali. Välillä emäntä pyyhki minulta paksua räkää kuonostani, mutta lopulta minä en siihen enää suostunut, se ei ollut yhtään kivaa. 

Tänään sitten minä olin juuri käynyt päiväunilleni, kun emäntä komenti minut eteiseen ja laittoi pannan sekä remmin minulle. Minua jännitti ja vähän pelottikin, kun piti mennä taas siihen ihme kopperoon, joka taas liikkui! Onneksi ei kauaa, vain muutaman minuutin, kun eläinlääkäri on muutaman sadan metrin päässä. Isännän sylissä minä katselin eläinlääkärissä olevia koiria, jotka hiljaa tuijottivat minua. Vähän minulta itkukin pääsi siinä. Sitten mukava täti tutki minut ja kehui minun olevan muuten terve poika, mutta se räkä ja nenäjuttu... He antoivat minulle jotain nukuttavaa lääkettä kankkuun, josta nukahdin ja sitten minun piti isäntäni sylistä mennä tätin mukaan. Ne olivat laittaneet minulle vähän lisää unilääkettä ja tutkineet nenän ja nielun. Olivat myös huuhdelleet nenääni. Mitään sieltä ei ollut tullut, mutta eeläinlääkäri epäili, että vierasesine on jo mahdollisesti tullut räkäni mukana pois, mutta tulehdus on edelleen jylläämässä siellä. Sain sitten antibiootti kuurin, että tulehdus lähtisi pois. 

Toivottavasti tällä paranen, koska eläinlääkäri väläytti, jos tällä ei oireet lähde, niin joudun ehkä muulle paikkakunnalle tarkempiin tutkimuksiin, jos vierasesine onkin jossain tiukemmassa paikassa piilossa. 

Nyt minä heräilen pikkuhiljaa omalla pedilläni viltin alla emännän valvovan silmän alla. Vähän minä ulisen, kun on niin outo olo. Mutta jäi minulle kuitenkin melko hyvä kokemus eläinlääkäristä, että kyllä minä sinne ehkä toisen kerran menen (emännän mukaan on pakko mennä parin viikon päästä rokotuksille). 

Semmoista minulle tällä hetkellä kuuluu. Ihmiseni ovat onnellisia, ettei mitään vakavempaa ollut ja vointini on kuitenkin pysynyt koko ajan erittäin virkeänä. 

Uudessa kodissa

Heippa kaikki!

Esittelen tähän alkuun lyhyesti itseni:

Nimi: Roki

Rotu: Snautseri (keskikokoinen)

Väri: Pippuri & suola

Ikä: s. 16.11.2014 eli nyt olen 9 viikkoinen

Kennelnimi: Arctic Idols Douple-Trouple

Paino: 5.3 kg (16.1.2015)

Saavuin uuteen kotiin: 15.1.2015

Siinä pikainfo minusta. Nyt kerron hieman ensimmäisistä päivistäni uudessa kodissani. 

Torstaina 15.1.2015 kaksi ihmistä tuli Kempeleelle minua ja sisaruksiani leikittämään ja silittelemään. Tai näin minä aluksi luulin. Me sisarusteni kanssa leikkiä temmellettiin sillä välin, kun ihmiset pöydän ääressä pyörittelivät jotain papereita. Saimme ruokaakin ja kävimme vielä pihalla sisarusten kanssa juoksemassa niin että lumi pöllysi. Sitten minä väsähdin ja minulle laitettiin uusi hieno panta kaulaan. Ihmistäti otti minut syliinsä, silitteli ja pusutteli minua. Ihmistäti vei minut ihmeelliseen kopperoon, joka mörisi vähän pelottavasti ja lähti vielä liikkeelle! Onneksi ihmistäti oli minun kanssani, kun minua kyllä alkuun pelotti tämä uusi kokemus tästä kopperosta. Menin tätin syliin ja vähän itkin, tätin mukaan myös tärisin pikkuisen. Hetken päästä kuitenkin menin penkille laitetun peiton päälle nukkumaan. Nukuin suurimman osan matkasta ja matkahan oli PITKÄ. 437 kilometriä. Kaksi kertaa minä heräsin ja ihmiset kiireesti pysäytti sen ihme kopperon ja laittoivat minun pantaani aivan kummallisen remmin, mitä minä en edes saanut maistella! Siinä remmin päässä minun sitten piti pisu tehdä ulos, siinä ei ollut ongelmaa, mutta se remmi... Olisin halunnut purra sen poikki, ja ihminen yritti vielä minua ohjailla sillä! Mutta enhän minä semmoiseen suostunut. Olenhan tähän asti saanut ulkona mennä aivan vapaasti ilman mitään remmejä, olipa nämä ihmiset outoja!

Kerran myös oksensin kopperon penkille, kun ihmis-setä kurvaili pikkuisen liian kovasti (yritti kuulema etsiä pääsyä takaisin reitille pisupaikalta, jonne kiireellä ajoimme). Ihmistäti ei onneksi minulle suuttunut tästä vahingosta, siivosi ne vain pois ja silitteli minua. Kävimme matkalla hieman syömässä (kuulema nykyisten mummini ja ukkini luona) ja siellä olin oikein reipas! Minua hieman jännitti ja pelotti aivan uusi paikka, mutta päätin vain rohkeasti tutkia paikan ja nopeasti minä sitten jo unohdin pelätä! Niin oli mukavia nämäkin uudet ihmiset! Tämä uusi ihmistäti (mummini) toi minulle jonkin aivan kammottavan otuksen! Se piti kamalaa ääntä ja haisi hirvittävän pahalle! Yritin sitä mennä rohkeana poikana tutkimaan, mutta en millään uskaltanut. Minä ihan haukuin sille, mutta se vaan hiljaa tökötti paikoillaan. Ihmiset kutsuivat sitä vinkuleluksi, mutta minusta se oli kyllä liian pelottava leluksi...

Loppumatka uuteen kotiini sujui unten mailla. Kotiin päästyä minä tutkin jälleen erittäin rohkeasti uudet paikat. Minulle oli laitettu ihanan pehmeä ja iso peti, jota minä sitten vähän maistelinkin. Koriin minulle oli laitettu monta ihanaa lelua, joilla minä sitten aloin aika nopeasti jo leikkimään. 

Ensimmäisen yöni uudessa kodissa vietin nukkuen. Ihmiset nukkuivat sängyssä ja minä heidän kanssaan samassa huoneessa, mutta lattialla omassa pedissäni. Ovi oli laitettu kiinni, mistä minä en oikein tykännyt, mutta pakkohan siihen oli tyytyä. Mutustin hetken lelujani ja sitten jo nukahdinkin niiden viereen. Emäntäni (siksi minä nykyään kutsun ihmistätiä) ei ollut nukkunut kovinkaan hyvin yöllä, oli kuulema vain vahtinut minua ja ihmetellyt miksi mahani pitää outoa ääntä. No minulahan oli nälkä, sainkin sitten jo aamu kuudelta ruokaa. Minä poika se kyllä nukuin makoisasti nälästä huolimatta, välillä heräsin mahan mörinään. 

Nämä päivät täällä uudessa kodissani uuden emäntäni ja isäntäni kanssa on sujuneet hyvin. En ole juurikaan ikävöinyt sisaruksiani, välillä olen niitä nukkumaan käydessä etsinyt ja vähän itkenytkin. Silloin ihmiset ovat minua pitäneet hyvänä tai leikittänyt, jolloin olen ikäväni unohtanut. 

Olen saanut jo hepuleitakin. Yhtenä iltana ihmiset olivat ihmeissään, kun minä juosta ravasin korvat heiluen ulkona ja sisällä. Silloin muistin kaikki ne asiatkin, mistä minua oli kielletty ja oli ihan pakko tehdä ne kaikki asiat. Niitähän on muun muassa verhon repiminen, oman pedin repiminen, emännän varpaitten ja jalkojen pureminen. Emäntä otti minua jopa niskasta kiinni, kun en oikein hepulissani kuullut mitä se minulle sanoi. Muuten minä olen aika hyvin uskonut sanaa "ei", ainakin silloin kun olen rauhallisempi. 

Sain eilen hienon luun, jota minä ensin kovasti ihmettelin mikä se on ja leikin sillä ennen kuin hoksasin mitä sillä tehdään. Emäntä minua hieman auttoi pitämällä siitä kiinni, kun luu on vähän iso enkä vielä oikein ole oppinut, miten sitä itse saisi pidettyä kiinni. En ole ainakaan vielä ollut äkäinen luustani (tai mistään muustakaan), ihmiset ovat sitä kokeilleet ja antaneet sitten minulle takaisin. Sanovat ensin "näytä" ja sitten antavat sen minulle takaisin kovasti kehuen. 

Namien perään minä en vielä paljoa ymmärrä, enemmän pidän palkkana runsasta kehumista ja leluja. Olen alusta asti tehnyt pisut ja kakat ulos takapihalle. Takapiha on täällä uudess akodissani aika pieni verrattuna Kempeleen pihaan, mutta kyllä minä vielä mahdun juoksemaankin pihalla isännän tekemillä poluilla! En aina edes malttaisi tulla sisälle. En ole tehnyt vielä kertaakaan kakkaa sisälle, aina ulos. En niin mielelläni pissaakaan tekisi sisälle, siksi olen oppinut menemään takaoven eteen, kun minulla on hätä ulos.Aika hyvin ihmiset ovat sen oppineet, mitä sillä tarkoitan. Muutaman kerran en ole leikin tiimellyksessä malttanut mennä ajoissa oven eteen, niin olen tehnyt sitten pisut sanomalehdelle. Ja silloinkin ole ntehnyt sanomalehdelle pisut, kun ihmiset on ollut hitaita tai eivät ole tajunneet hätääni, onneksi tätä tapahtuu melko harvoin. Saan aina paljon kehuja, kun teen tarpeeni ulos.

En millään vielä tahdo päästä hyppäämään sohvalle, missä ihmiset monesti istuvat (elleivät istu minun kanssani lattialla). Yritän kyllä kovasti hypätä, mutta vielä olen siihen liian pieni. Ihmiset ovat minut sitten nostaneet sohvalle nukkumaan heidän viereensä tai syliinsä. Heidän sylissään on kyllä ihana nukkua tai väsyneenä myllätä ja mätystellä heidän käsiään ja sormiaan. Välillä puraisen vahingossa liian kovasti, ja minua siitä komennetaan. 

Vielä ei ole paljoa vieraita täällä käynyt minua ihastelemassa, mutta kuulema lähiaikoina niitä olisi tuloillaan. Perjantaina kävi yksi mukava täti minua silittelemässä, toi minulle kuulema lisää pissipaperia (sanomalehtiä) ja jonkinlaista muovimattoa, mitä olisi ihana pureksia. Isäntä laittoi sitä minun pissipapereitteni alle, ja minähän huomasin ne heti! Olisin ne ottanut leluikseni sieltä, mutta siitäkin minua komennettiin. Tänään tulee minua tervehtimään mummi ja ukki, ja ensi viikolla saattaa tulla muitakin ihmisiä! Minä kun olen niin reipas ja rohkea, niin tulen hyvin toimeen uusienkin ihmisten kanssa.

Nyt on tullut jo kerrottua aika paljon minun ensimmäisistä päivistäni uudessa kodissa ja alkaa olla minun ruoka-aikanikin jo. Minä kyllä nukun tässä sohvalla emännän vieressä, mutta pitää kohta heräillä syömään ja sitten ulos!

Seuraavan kerran taidankin kertoa minun kokeiluistani jäädä yksin, eilen sitä jo harjoiteltiin vähän hupsuin tuloksin... Mutta siitä lisää seuraavassa tarinassa! Heissan!