Vauhdin hurmaa

Heippa taas kaikille!

En ole ehtinyt kirjoittelemaan, kun isäntäväki on minua kiikuttanut sillä hurisevalla kopperolla vaikka ja minne! On kyllä ollutkin mukavia kelejä juoksennella ja lenkkeillä. Alkuun minun kasvustani infoa:

Paino: 11,5 kg

Säkä: n. 40 cm

Ikä: 4kk 1vko

Eli olenhan minä kasvanut hurjasti enkä aina oikein pysy pitkien jalkojeni perässä. Vauhtia minulla riittää, niin on ihanaa juosta täysiä kun sille päälle satun, sisällä tai ulkona. Olen saanut jo olla vapaana ja vielä minä tottelen isäntäväkeä hyvin, kun en uskalla jättää heitä naköpiiristäni pois. Tiedä mitä he sillä välin keksisivät, vaikka lähteä ja jättää minut yksin! Ja aina minä olen saanut herrkkuani nakkia, kun olen kiltisti tullut heidän luokseen käskystä. Olemme käyneet kaksi kertaa laavulla ja kaksi kertaa mökillä juoksemassa. Rakastan metsässä juoksemista, sieltä löytyy ihania mättäitä ja kiviä minkä yli loikkia ja puskista kuuluu niin kiva ääni kun siellä juoksee. 

Minulta on jo lähtenyt kaksi hammasta. Syön hurjan nopeasti aina puruluuni, ne niin tuntuu hyvältä kutiavissa ikenissäni. Samoin myös kepit. Ja ihmisten kädet. Ja varpaat. Mutta nykyään minulle ruiskautetaan jotain ihan kamalaa litkua suuhun, jos vähän vaan maistelen tai rapsuttelen ikeniäni ihmisten käsiin, yöks! Kuulema se litku on etikkavettä, jota on liiankin kätevästi lääkeruiskussa.

Sain vihdoin ja viimein ensimmäisen rokotukseni noin viikko sitten. Kun se jäi silloin 3kk iässä saamatta, kun minulla oli se oksa nenässä ja tulehdus päällä. Nyt olen siis voinut oikein hyvin tähystyksen jälkeen! Ei mitään oireita. Toki välillä aivastan tms, mutta niinhän me kaikki koirat. Mammakin on jo vähän rauhoittunut ja alkaa pikkuhiljaa uskoa, että olen oikeasti kunnossa eikä aivastus silloin tällöin ole haitaksi. Kai se nyt esimerkiksi aivastuttaa, kun mamma itse suihkuttelee vessassa aivan järkyttävän tujua ainetta hiuksiinsa ja vielä niin paljon!!

Yksin osaan olla hyvin. Siihen ei kauaa mennyt, kun opin jäämään kiltisti namia syömään ja odottamaan omistajiani kotiin. Onhan se mukavaa välillä saada nukkua rauhassa, kun ei tarvitse vahtia omistajia koko aikaa. Tietysti yksin ollessa en ihan sikeästi pysty nukkumaan, kun pitäähän minun kotiani vahtia ja milloin omistajat tulevat takaisin kotiin. Olenkin aina jo portin takana vastassa istumassa ja piipittämssä häntä heiluen. Olen kuitenkin jo oppinut, että turhaan minä hirveästi riehun ja touhotan tervehtiessä, he kuitenkin vasta minun rauhoituttua tervehtivät minua. 

Lenkillä minulla on ollut kova kuri. Aina kun koira, ihminen tai pyörä menee ohi, minun pitää mennä sivulle ja saan sitten nakkia. Välillä se on tosi tylsää, kun olisin niin virkeällä ja leikkisällä tuulella enkä saa mennä kaveriin tutustumaan. Vetämisen kanssa meillä on vielä harjoitukset kesken, minä kun tahtoisin kotiin päin mentäessä kävellä lujaa, jopa juosta, mutta isäntäväki on aina toista mieltä.

Siinä hurisevassa kopperossa, mitä ilmeisesti autoksi kutsutaan, olen myös oppinut olemaan. Olen kiinni turvavyövaljaissa takapenkillä ja nykyään olenkin siellä yksin. Suurimmaksi osaksi minä nukun, välillä hiljennyksissä tai montuissa nousen ylös ja vähän huolestuneesti piipitän ja katselen ikkunasta. Itse osaan hypätä autoon ja sieltä pois. En kylläkään vielä ihan hriveästi rakasta autokyytejä, mutta jospa vielä joku päivä.

Temppuja me aina mamman kanssa harjoitellaan kotona. Osaan mm. istua, antaa molempia tassuja, mennä maahan ja omalle paikalle. Osaan myös tehdä puolikkaan kiepin. Ja otan vasta luvan kanssa namin lattialta. Tänään opin myös olemaan maassa ja otin luvan kanssa namin tassultani! Mikä kiusaus siinä oli, mutta näytinpä mammalle taitoni! Isännän kanssa me aina lenkillä seikkaillaan ja spurttaillaan juoksua. Kiipeillään kivien päälle ja tutkitaan kaikkia kivoja paikkoja. 

Mutta nyt on taas jo kiire pissille, seuraavaan kertaan siis! :)

Rhinosskopia

Heippa!

Tällä kertaa annoin emännän kirjoittaa lääkärikäynnistäni, koska en kaikkea muista nukutuksen ja lääkkeiden vuoksi :)

Sunnuntaina Roki tulee jo 4kk, äkkiä menee aika! Mietittiin tässä, että paljon on Roki jo ehtinyt eläinlääkärissä käydä ja kokea: 2 x nukutettu, 3 x antibioottikuuri, 1 nenäpunkkilääkitys, 1 nenäontelon tähystys, 2 x nenän huuhtelu... 

Eli tosiaan nenäoireet eivät lähteneet toisen ab-kuurinkaan jälkeen, vaikkakin oireet olivat lievemmät. Varattiin sitten Jyväskylän Animagi-eläinlääkäriasemalle rhinosskopiaan aika. Edellisenä iltana Roki sai tuhdimman iltapalan, koska aamuruoka pitäisi jättää välistä tutkimuksen takia. Matkaan lähdettiin klo 10 jälkeen (itse olin käynyt yövuoron jälkeen nukkumaan vailla klo 8) ja automatka meni hyvin. Roki on oppinut olemaan jo takapenkillä yksin, suoralla tiellä nukkuu rauhassa, mutta jos hiljennellään, kääntyillään tai on isoja monttuja, nousee istumaan ja piipittää. 

Perillä eläinlääkäri Teppo Heinola otti vastaan Rokin, ja Roki tykästyi heti kivaan setään, joka tervehti mukavasti pikkuista. Annettiin esitietoja ja mukava eläintenhoitajaopiskelija otti Rokin vastaan. Rokille annettiin kankkuun rauhoittava piikki, oikeastaan koiruuden huomaamatta. Iloisesti Roki käyttäytyi koko eläinlääkäri käynnin ajan, kaikki koira ja ihmmiset olisivat olleet niin kivoja ja ymäristössä olisi ollut kaikkea niin kivaa tutkittavaakin (mm. roskiksesta roikkuva kumihanska, hienon laitteen johto...)! Rokin rauhoituttua hoitaja nosti pienen tutkimuspöydälle viltin alle kyljelleen ja sieltä reipas poika vielä heilutti urheana häntää, kun hoitaja häntä lähestyi! 

Sinne jätimme Rokin hyvään ja turvalliseen hoitoon. Aluksi oli aikaa suunniteltu menevän noin kaksi tuntia, mutta lopulta pääsimme lähtemään vasta viiden tunnin jälkeen. He olivat ottaneet nenästä röntgenkuvan, jossa oli näkynyt sumentumaa oikean sieraimen puolella. Eläinlääkäri soitti, ja tarkenti, oliko nenävuotoa tullut juuri oikealta puolelta (oli tullut). 

Me sitten odottelimme minun ystävän luona soittoa, että pääsemme pikkuisen luokse. Jännitti kyllä, onkohan kalliista ja vaivalloisesta tutkimuksesta edes hyötyä, löytyykö sieltä edes mitään. Lopulta eläinlääkäri soitti ja kertoi nenästä löytyneen oikealta puolelta syvältä ontelosta kasvin osan! Suurimman osan olivat saaneet pois, kunnes verta oli alkanut vuotamaan reippaasti, eivätkä enää nähneet jäikö onteloon vielä pieniä paloja. Mutta pienet palat kuulema tulisi märkimällä pois. Runsaan verenvuodon vuoksi Roki joutui jäämään pidempään seurantaan, kunnens vuoto olisi tyrehtynyt kunnolla. Toki kun mennään pieneen paikkaan laitteella, se voi aiheuttaa vuotoja ja erityisesti, kun limakalvot ovat tulehtuneet vierasesineen vuoksi, vuotoriski on suurempi. Verenvuodon takia he ottivat ennen toimenpidettä verikokeita, joista määrittivät hyytymistekijät.

Takapihan tuija-pensaan oksanpalanen... N. 3cm pitkä ja n.2cm leveä....

Kun menimme klo 17 aikaan Rokin luokse, oli pienokainen tiputuksessa häkissä lepäilemässä. Pikkuinen oli iloinen kun meidät näki! Alkoi olla jo virkeä, kun piti maistella tippaletkua, kanyylia ja repiä vähän alusia. Eläinlääkäri Teppo kertoi todella hyvin ja ymmärrettävästi toimenpiteestä ja antoi hyvät jatkohoitohjeet. Eläintenhoitajaopiskelija piti hyvää huolta Rokista ja hyvin ammattitaitoisesti ohjeisti myös meitä. Lattialle päästyä pysyi poika hyvin tolpillaan, ja minä säikähdin kun Roki aivasti! Verta nimittäin tuli jonkin verran lattialle... Heräsi muistot jälleen kerran mieleen Remusta (Remulla avarrettiin ahtaita hengitysteitä mm. sieraimista ja matkalla Helsingistä kotiin, herra alkoi pärskiä autossa verta todella rajusti... Se oli hirveä kokemus!!). Nenästä tihkutti pikkuisen verta ja kerran Roki pärski vielä veren ja huuuhtelunesteen sekaista eritettä lattialle, vähemmän kuin ekan kerran. 

Lähdimme sitten autolla kotiin ja minua jännitti takapenkillä pojan kanssa, miten me oikein selvitään, jos poika alkaa pärskimään kuten Remu ja verta vaan tulee ja tulee! Nimittäin henkilökunta oli varoitellut mahdollisuudesta, etttä verta alkaa tulemaan ja pitää kylmällä painaa kuonoa. Ja jos ei hyydy, niin otettava yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin. Matka kuitenkin meni hyvin, Roki nukkui ja välillä piipittäen vaihtoi asentoa. Kun olimme jo kotinurkilla, eläinlääkäri Teppo soitti omasta numerostaan ja kyseli kuulumiset. Antoi henkilökohtaisen numeronsa, jos tarvitsee yönkin aikana jotain kysyä nenään liittyen tai päivystävä eläinlääkäri tarvitsee konsultaatio apua. Tuli helpottuneempi ja turvallisempi mieli puhelusta ja tuesta! 

Verta ei tullut matkan aikana yhtään. Ilta meni myös hyvin! Ei verta ollenkaan näkyvissäkään! Aivasteli pari kertaa, mutta ei tukkoisuutta ollenkaan. Alkoi olla jo virkeä, olisi leikkinytkin jo mielellään. Ruoka maistui hyvin kahdessa pienemmässä erässä (oli paastonnut koko päivän). Roki sai Tramalia pariksi päiväksi, mutta se oli ilmeisesti niin kamalan pahan makuista, että ei saatu sitä menemään millään opilla perille! Eikä Roki vaikuttanut kivuliaalta, oli hyvinkin virkeä ja leikkisä. Antibioottikuuri alkoi seuraavana aamuna viiden päivän ajan. 

Yö meni myös hyvin, tietysti Roki ei olisi malttanut käydä nukkumaan kun oli nukkunut koko päivän! Puruluu maistui, olikin syönyt melkein koko luun yön aikana. Kerran kävimme yöllä pissillä ja löysällä kakalla pihalla. Ja tähän hetkeen ei ole mitään ongelmia ollut! Silloin tällöin saattaa aivastaa, mutta nenä on ollut nyt oikeastaan siistimpi kuin koko aikana! Ja aivan ennallaan on vointi, leikkii, hilluu, puree... :)

Lähtiessämme eläinlääkäri pyysi meitä lähettämään kuulumisiä, kuinka toipuminen on tapahtunut. Niin aiomme kyllä tehdä, kunhan ab-kuuri loppuu ja menee muutama päivä, että uskomme ettei oireilua enää tule. Olemme kyllä todella tyytyväisiä ja kiitollisia Animagin ihanille hoitajille ja taitavalle eläinlääkärille Tepolle! Jos joskus satumme muuttamaan Jyväskylään, käymme kyllä siellä hoidattamassa Rokia tarpeen tullen :)

Rokotukset toki vielä viivästyy, kuulema noin 2-3 vkon päästä voi ne vasta aloittaa... Saa kylläkin varmasti rokotettuja koiria tavata, onneksi!